Jos ei ole elämää, pitää hankkia sellainen

Hurja reissu sinne Sonjalle. Junat ei todellakaan ole mun juttu. Seisoin keskellä tyhjää ratapihaa aavemaisessa sumussa ja Sonja oli tietenkin myöhässä, joten olin aivan varma, että kun se tulee paikalle, maassa näkyy vain verivanat ja kädenpuolikas kun ihmissusi on raahannut mut metsään... Syötiin hyvää sapuskaa ja jälkkäriksi piirakkaa, johon MINÄ olin tehnyt pohjan, juoruttiin ja oli muutenkin melko...köh... hieno ilta :) Pirullista vain vahtia koko ajan kelloa, että ehtii varmasti junaan... tahtoo auton! Oonakin kävi pikkumiehen ja mahan kanssa kylässä. Pikkumies siksi, että nyt se on muuttunut mun mittapuun mukaan vauvasta lapseksi. Kävelee, ymmärtää puhetta, juttelee. On siis ihminen, eikä nyytti. Osasi jo ujostella naisiakin, joka on aina terveen miehen merkki ;) Oona oikeasti suorastaan hehkui. Se on se vaihe raskautta. Yritti mokoma vetää sitä ripsivärin piikkiin, mutta ei kasvoja saa ripsivärillä hehkumaan. Ilo katsoa kun toinen on niin kaunis ja vatsakin jotenkin korostaa sitä asiaa. Kirjoitin vatsa-aiheesta pätkän paperiseen päiväkirjaan, mutta julkaisen sen vasta myöhemmin.

Ajatuksissa on pyörinyt aika paljon monet asiat omasta elämästä, sen vaiheesta ja muusta, josta en nyt sen enempää voi kirjoittaa. Mieltä askarrutti kuitenkin moni asia ja Ilona ilmeisesti vaistosi sen, koska se soitti eilen ja pyysi tulla piipahtamaan kylässä. Multa sitten onneksi vapautuikin kalenteri yllättävästi ja mentiin juomaan vähän viiniä ja juttelemaan arkisista asioista meidän elämässä, kuten aurinkolomasta :) Olin käynyt ostamassa matkakohdetta käsittelevän kirjan ja selailtiin sitä. Melkein pystyy tuntemaan kuuman auringon iholla ja kylmät juomat kurkussa... Hirnuttiin myös hysteerisesti kun löydettiin mun puhelimesta jonkun omituisen hemmon numero, jonka olin määritellyt vuonna kivi ja miekka (yhdeksän merkin säännön vallitessa), muotoon NIMI PONI. Ei voi tietää kuka kyseinen henkilö on, mutta ilmeisesti hänen määräävin tunnusmerkkinsä liittyi jotenkin kavioeläimiin, kun olen silloin ajatellut että tästä muistan kuka tämä henkilö on :D

Päätettiin nyt sitten Ilonan kanssa päästä opiskelemaan. Ei siinä sen ihmeellisempää. Jos/kun en saa sitä duunia, jota hain, en hae enää muuta paikkaa vaan keskityn lukemaan itseni sisään sinne minne haluan. Ei sen pitäisi olla kovin mahdotonta, koska viime vuonna kun huvikseni kävin pääsykokeessa, jäin 2,75 pisteen päähän sisäänpääsystä. Siis yhden viikonlopun ulkolukemisella... Eli jos maailmassa on jotain järkeä, kunnon lukemisella pitäisi päästä läpi. Se onkin sitten eri asia, millä elää sitten jos alkaa opiskelemaan. Suunniteltiin jo Ilonan kanssa pienimuotoista yhteisasumista jos tietyt jutut onnistuu ja KUN me päästään sisään. Todettiin myös, että mutsit, Laura ja Mikko saa ruokkia meitä kerran viikossa, niin meidän tarttee venyttää rahat vain kolmen päivän ruokiin viikossa :) Ja loput voi juoda. Hehe. Ei mut oikeasti, ajatus siitä, että menisi kuitenkin opiskelemaan on kiehtova, mutta pelottava. Tulot romahtaisi täydellisesti, mutta toisaalta pääsisi pois tästä duunioravanpyörästä, oppimaan mielenkiintoisia asioita ja saamaan krediittiä parempiin duuneihin. En mä tätä ajatellut loppuelämääni tehdä.

Tosin laskin todennäköisen valmistumispäivän ja totesin, että olen silloin aika vanha... No ehkä se vain kompensoi sitten tätä teinilärviä ja henkistä ikää (17, testasin taas ) :D