Maiden cruise

Telakkakäynti meni hyvin. Unohdan aina miten mukava heppu se lääkäri on. Vähän jotain vinkaisin, kun tutkimus alkoi ja setä sitten kysyi, että kuinkas noin. Naureskelin, että pikkuisen on tuota harjoituksen puutetta ollut viime aikoina. Lääkäri kysyi sitten, että mitenkäs se on mahdollista kun tuolla on meri täynnä kaloja. Yritin selittää kohdun tienoilla tapahtuvasta möyrinnästä piittaamatta, että ei sitä ihan joka jätkälle viitsi irroittaa. Täytyy nostaa hattua ihmiselle, joka pystyy kysymään moista asiaa täysin neutraalisti ja nolostumista aiheuttamatta. Luulisi ettei sellainen ole mahdollista, että kädet toosassa ihmetellään, että mikäs siinä on kun tätä ei käytetä. Kaikki oli taas hyvin. En tosin vieläkään ymmärrä, että eikö olisi jotain tapaa saada tilanteesta vähemmän naurettava? Missään ei tunnu yhtä typerältä, kuin siinä jalat telineillä maatessa, vain paita päällä ja sukat jalassa. Kun rinnat pitää tutkia, jäljellä on enää sukat. Tuijottelin taas ultrasta sitä ihme kuumaisemaa. Olen säästynyt kakkosen invaasiolta tähän asti ja jos se minusta on kiinni, aion vastedeskin käydä lääkärillä joka käyttää sen sijaan ultraa. Rajansa sillä sorkkimisellakin. Ihan riittävän nöyryyttävää ilmankin.

Viikonloppu hujahti ihan älyttömän nopeasti ohi. Serkkutyttö täytti viisi vuotta, joten olen leikkinyt Bratseillä, letittänyt meikkipäätä, hyppinyt narulla ja askarrellut Click-its:eillä. Legoleikkejä en enää jaksanut, vaan keskityin booliin. Oli tosi hauska ilta. Lähdettiin vielä illalla Lauran kanssa kaupunkiin ja juoruiltiin aamuyölle asti. Poltin ihan liikaa viikonloppuna, koska tänä aamuna sattui keuhkoihin. Ei pitäisi pistää ranttaliksi noin pahasti. Perjantainakin istuttiin puoleen kahteen asti Ilonan kanssa.

Katsoin kalenteria ja ahdistaa. Siellä on liian monta menoa joka suuntaan. Lähinnä häiritsee se, että äiti on nyt yhtäkkiä hankkinut jonkun elämän ja ravaa joka päivä jossain. Kyllähän minä mielellään käyn siellä koiraa hoitamassa, mutta en joka helvetin päivä, koska sen jälkeen ei enää oikeastaan ehdi mihinkään. Olen sopinut jo vaikka kuinka monen kanssa siitä, että pitäisi oikeasti istua alas. Nyt vain pitäisi alkaa purkaa sumaa. Outoa, että viime viikon lopullakin näytti siltä, että tästä viikosta tulee ihan kuollut ja nyt onkin kalenteri täynnä.

Onneksi tänään pääsee taas jumpalle. Lihakset onkin päässeet tällä viikolla aivan liian helpolla.

Vähänkö mun elämä on taas tylsää kun tällaisista pitää kirjoittaa.