Ei saa aikaiseksi

Mestarilukija iskee jälleen. Faijan piti tulla korjaamaan se hemmetin hajulukko, muttei kuulema jaksanut... Sen sijaan, että olisin siis lukenut, katsoin Unelmien poikamiestä ja ahdistuin niiden pimeiden akkojen toilailuista. Lopulta karkasin kotoa lukemaan siiderin ääreen. En vain oikeasti osaa lukea kotona, on ihan liian hiljaista. Vaikka laittaisi millaisen taustahälyn päälle, ei siitä saa samanlaista aitoa, kuin kahvilassa tai ulkona, jossa tasainen humina auttaa keskittymään paremmin. Musiikki ei käy taustahälystä, sen pitää olla puheensorinaa, elämän ääniä, höystettynä ehkä pienellä 40 desibelin liikenteen melulla.

Hassua lukea samaan aikaan Ilonan ja Lauran kanssa. Meillä kaikilla on ilmeisesti ihan yhtä vätystellen mennyt tämä. Ilona on aloittanut tosin ihan ensimmäisenä ja siis määrällisesti varmaan lukenut eniten. Laura tulee hyvänä kakkosena, vaikka aloitti vasta viikko sitten tai jotain. Mä pidän perää yhdellä läpiluennalla ja 25 sivun alleviivauksella... Että voi ihminen olla saamaton. Mä en käsitä niitä ihmisiä, joilla on itsekuria raahautua kirjastoon joka päivä kahlaamaan läpi tietty alue. Mä oon sellainen kertarysäysihminen. En edes tiedä mitä ihmettä ne aikoo kysyä noista asioista? Tuntuu olevan niin yleistä pälinää... Nytkin voisin lukea, vaan en, kirjoitan... Tänään olen tosin merkinnyt itselleni koko päivän lukemiseen, joten tästä se lähtee! Nyt ei saa luovuttaa!!!