Kesäkiirusta

On vähän kiirettä pitänyt :) Mahtavia päiviä etten sanoisi. Viime viikolla kyläilin useampaankin otteeseen Sonjalla. Näin Oonaakin, joka sporttimammana dumppasi lapset meille hoitoon ja lähti urheilemaan. Sonja lykkäsi sen kääpiön mun syliin ja olin vähintään kauhuissani. Ei enää kauan ja mun täytyy ihan aikuisten oikeasti uskaltaa käsitellä Sonjan vauvaa. Hui. Kuten Oona asian totesi, treenaat kato tällä, josta ei tartte pelätä jos menee rikki... sairas huumorintaju ;) No ensin siis istuin sohvalla paskajäykkänä nyytti sylissäni. Nehän aina alkavat itkemään kun pääsevät mun syliin. Aluksi meni ihan hyvin, sitten vauva alkoi kitisemään vähän kun sillä oli hikka ja yritin uikuttaa Sonjaa apuun, mutta se pirulainen oli keittiössä eikä ollut moksiskaan mun avunpyynnöistä. Oli siis pakko selvitä yksin. Silittelin vauvan massua ja ei se sitten enää kitissytkään! Hikka meni pois. Siinä se oli sitten ihan rauhassa ja tunnin päästä osasin jo pitää sitä ihan hyvin. Kun ruoka oli valmista, nostin vauvelin omaan koppaansa ja minä kun pelkään kuollakseni aina sitä, että niiden niskat katkeaa. En ole koskaan joutunut nostamaan vauvaa niin, että olen yksin vastussa sen niskasta. Sonja tarjoutui auttamaan, mutta päätin, että pakkohan tämä on osata, minä itte! Ja ihan hyvin se meni. Ei vauva tosin istuimessaan jaksanut olla, joten söin sitten beibi kainalossa ja tuli jo melkein pro olo, kun ei enää pelottanut nostella sitä olalle. Tietysti sitten viime metreillä menin puhumaan puhelimessa ja vauva jäi Sonjalle, joten kun Oona tuli takaisin, näytti etten olisi koko vauvaan koskenutkaan. Teki mieli hyppiä ja huutaa, että Minä! Minä hoidin sitä koko ajan! Syötinkin! Yritin röyhtäisyttää, mutta se vain kuolasi mun päälle! Minä hoidin sinun lasta ja se on vieläkin hengissä! :) Se olisi tosin ollut sitten varmaan vähän turhan innokasta jipotusta, joten päätin olla ”leveilemättä” siitä, että selvisin vauvanhoidosta puolitoista tuntia valvonnan alla... Se kun ei kai ole kovin suuri saavutus. Oon aina luullut, että tulen toimeen vain tyttölasten kansa, mutta Oonan muksut on todistanut sen vääräksi. Isompi muistaa jopa mun nimen, joka on mun mielestä aivan käsittämätöntä. Enkä voi väittää, ettenkö olisi aivan helvetin imarreltu. Tiedän tosin, että taannoiset autotaloleikit taisivat pistää minut ikuisesti siihen OK-mimmit kategoriaan sen elämässä :) Ilmeisesti pikkumiehet ovat hyvin pitkälti samanlaisia kuin isot: syötä ne, leiki niiden kanssa ja olet hyväksytty. Tytöille pitää todistaa olevansa seuran arvoinen, pojat hyväksyy jos olet rento etkä pihtaa autoissa :)

Kun lapset oli sillä kertaa lähteneet, satuin katsomaan Sonjan keittiön pöydälle, johon oltiin levitelty tärkeitä papereita sitä varten, että saataisiin yksi juttu tehtyä ennen kuin sen mies tulee kotiin. Noh, siinä tärkeimmässä paperissa oli sitten nimikirjoitusten lisäksi epäilyttävää sotkua ja kylmän hiki alkoi pukkaamaan kun tajusin, että Oonan vanhempi lapsi oli sitten käynyt lisäämässä siihen kuulakärkikynällä pari nimmaria... Hyvin isoa nimmaria. Tuijotettiin sitä tyttöjen kanssa ja kaikkien silmissä näkyi sama asia: mitähän Sonjan mies sanoo kun se tulee kotiin... Oikeastaan tilanne oli sellainen, että alkoi jo naurattamaan. Okei, sehän on vain paperia, mutta silti. Ehdotin, että siihen voisi laittaa pahoittelevan post-it -lapun mukaan, jossa lukisi pahoittelu ja selitys siitä, että lapsia kun ei aina voi ehtiä vahtimaan riittävän tarkasti...

Toissapäivänä käytiin Ilonan kanssa siiderillä ja oikein harmitti että oli autolla, koska toinenkin olisi maistunut vallan mainiosti. Onneksi kohta on juhannus, voi litkiä siideriä just niin paljon kuin huvittaa! Eilen istuin äidillä juoruilemassa puolilleöin asti ja selailtiin vanhoja piirustuksia ja kirjoituksia. Menin siis taas aivan auttamattoman myöhään nukkumaan... Aamulla tuntuu, että joku olisi ripustanut betoniporsaan kaulaan, niin hankala on nousta ylös. Ei se kuusi tuntia riitä, tiedän! Mutta kun ei osaa aikaisemminkaan mennä nukkumaan. Varsinkin, kun valoisaakin on niin pitkään, ettei millään malttaisi hukata yhtään sekuntia.

Ihanaa kun on kesä!