No shit Sherlock?

You need love.
You are a pretty normal, well-rounded person
that just craves that fairy tale love where you
will be swept off your feet and live happily
ever after. Chances are that you fantasize or
dream about it so much that you either see all
the guys/girls as unromantic or you tell
yourself that anyone could be your soulmate.
You long to have someone by your side and you
want to give back on the romance part too, not
just give.


What Do You Need in Your Life? [dark pics]
brought to you by Quizilla


naamioiden takaa

Kesäkiirusta

On vähän kiirettä pitänyt :) Mahtavia päiviä etten sanoisi. Viime viikolla kyläilin useampaankin otteeseen Sonjalla. Näin Oonaakin, joka sporttimammana dumppasi lapset meille hoitoon ja lähti urheilemaan. Sonja lykkäsi sen kääpiön mun syliin ja olin vähintään kauhuissani. Ei enää kauan ja mun täytyy ihan aikuisten oikeasti uskaltaa käsitellä Sonjan vauvaa. Hui. Kuten Oona asian totesi, treenaat kato tällä, josta ei tartte pelätä jos menee rikki... sairas huumorintaju ;) No ensin siis istuin sohvalla paskajäykkänä nyytti sylissäni. Nehän aina alkavat itkemään kun pääsevät mun syliin. Aluksi meni ihan hyvin, sitten vauva alkoi kitisemään vähän kun sillä oli hikka ja yritin uikuttaa Sonjaa apuun, mutta se pirulainen oli keittiössä eikä ollut moksiskaan mun avunpyynnöistä. Oli siis pakko selvitä yksin. Silittelin vauvan massua ja ei se sitten enää kitissytkään! Hikka meni pois. Siinä se oli sitten ihan rauhassa ja tunnin päästä osasin jo pitää sitä ihan hyvin. Kun ruoka oli valmista, nostin vauvelin omaan koppaansa ja minä kun pelkään kuollakseni aina sitä, että niiden niskat katkeaa. En ole koskaan joutunut nostamaan vauvaa niin, että olen yksin vastussa sen niskasta. Sonja tarjoutui auttamaan, mutta päätin, että pakkohan tämä on osata, minä itte! Ja ihan hyvin se meni. Ei vauva tosin istuimessaan jaksanut olla, joten söin sitten beibi kainalossa ja tuli jo melkein pro olo, kun ei enää pelottanut nostella sitä olalle. Tietysti sitten viime metreillä menin puhumaan puhelimessa ja vauva jäi Sonjalle, joten kun Oona tuli takaisin, näytti etten olisi koko vauvaan koskenutkaan. Teki mieli hyppiä ja huutaa, että Minä! Minä hoidin sitä koko ajan! Syötinkin! Yritin röyhtäisyttää, mutta se vain kuolasi mun päälle! Minä hoidin sinun lasta ja se on vieläkin hengissä! :) Se olisi tosin ollut sitten varmaan vähän turhan innokasta jipotusta, joten päätin olla ”leveilemättä” siitä, että selvisin vauvanhoidosta puolitoista tuntia valvonnan alla... Se kun ei kai ole kovin suuri saavutus. Oon aina luullut, että tulen toimeen vain tyttölasten kansa, mutta Oonan muksut on todistanut sen vääräksi. Isompi muistaa jopa mun nimen, joka on mun mielestä aivan käsittämätöntä. Enkä voi väittää, ettenkö olisi aivan helvetin imarreltu. Tiedän tosin, että taannoiset autotaloleikit taisivat pistää minut ikuisesti siihen OK-mimmit kategoriaan sen elämässä :) Ilmeisesti pikkumiehet ovat hyvin pitkälti samanlaisia kuin isot: syötä ne, leiki niiden kanssa ja olet hyväksytty. Tytöille pitää todistaa olevansa seuran arvoinen, pojat hyväksyy jos olet rento etkä pihtaa autoissa :)

Kun lapset oli sillä kertaa lähteneet, satuin katsomaan Sonjan keittiön pöydälle, johon oltiin levitelty tärkeitä papereita sitä varten, että saataisiin yksi juttu tehtyä ennen kuin sen mies tulee kotiin. Noh, siinä tärkeimmässä paperissa oli sitten nimikirjoitusten lisäksi epäilyttävää sotkua ja kylmän hiki alkoi pukkaamaan kun tajusin, että Oonan vanhempi lapsi oli sitten käynyt lisäämässä siihen kuulakärkikynällä pari nimmaria... Hyvin isoa nimmaria. Tuijotettiin sitä tyttöjen kanssa ja kaikkien silmissä näkyi sama asia: mitähän Sonjan mies sanoo kun se tulee kotiin... Oikeastaan tilanne oli sellainen, että alkoi jo naurattamaan. Okei, sehän on vain paperia, mutta silti. Ehdotin, että siihen voisi laittaa pahoittelevan post-it -lapun mukaan, jossa lukisi pahoittelu ja selitys siitä, että lapsia kun ei aina voi ehtiä vahtimaan riittävän tarkasti...

Toissapäivänä käytiin Ilonan kanssa siiderillä ja oikein harmitti että oli autolla, koska toinenkin olisi maistunut vallan mainiosti. Onneksi kohta on juhannus, voi litkiä siideriä just niin paljon kuin huvittaa! Eilen istuin äidillä juoruilemassa puolilleöin asti ja selailtiin vanhoja piirustuksia ja kirjoituksia. Menin siis taas aivan auttamattoman myöhään nukkumaan... Aamulla tuntuu, että joku olisi ripustanut betoniporsaan kaulaan, niin hankala on nousta ylös. Ei se kuusi tuntia riitä, tiedän! Mutta kun ei osaa aikaisemminkaan mennä nukkumaan. Varsinkin, kun valoisaakin on niin pitkään, ettei millään malttaisi hukata yhtään sekuntia.

Ihanaa kun on kesä!

TJ 0!

Ohi on, ohi on, ohi on. Miten helpottavaa onkaan, että voi vain olla miettimättä mitään vakavaa tai tärkeää! Kävin heti tietysti ostamassa Liken roskaromaanin, oikein kunnon romanttista lukemistoa ja ahmaisin koko kirjan yhdeltä istumalta :) Koe meni miten meni. Ehkä hyvin, ehkä huonosti. Kuka voi tietää? Toisaalta, se on aivan sivuseikka. Pääasia oli, että yritin. Jos menee läpi, niin hienoa. Jos ei, niin sitten pitää "vain" vaihtaa duunipaikkaa :D Elämä tuntuu tällä hetkellä erittäin hyvältä ja tekisi mieli laulaa koemimmien kuorossa We are the championsia. Käytiin tietysti Ilonan ja Lauran kanssa juhlistamassa kokeista suoriutumista hyvällä ruoalla ja muutamalla siiderillä. Hieno fiilis kun ajaa itsensä tekemään jotain pelottavaa, mutta samalla haastavaa. Tykkään! Kesä taitaa todellakin tulla. Niin hienoa! Kuumaa ihoa ja kärventyneitä olkapäitä, jes!

Aika hiljasta sen sisäänpääsyn kanssa

Päässä pyörii vain miljoonat asiat. On sellainen olo, että osaan kyllä kaiken, mutten mene vannomaan että oikeasti muka muistaisinkin ne :) Tänään on tehokas lukupäivä tiedossa. Yritän jatkuvasti painaa mieleen omituisia sanoja ja ukkeleiden nimiä, mutta tuntuu kuin ne leijailisivat toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Aamulla itketti ja vitutti niin maan perkeleesti. Oli pitkästä aikaa taas kunnolla lohduton ja yksinäinen fiilis. Pääsykoe alkoi tuntumaan suht triviaalilta ja vakavasti harkitsin, että jätän koko homman väliin. En sitten kuitenkaan :) Kun alkaa lukemaan, mieleen tulvii tuhat muuta asiaa ja on pakko vetää syvään henkeä, puhdistaa aivot ja sitten taas jatkaa, kunnes joku toinen asia tulvii mieleen. Mä en venaa mitään niin paljon kuin sitä siideriä, joka Ilonan kanssa korkataan kun koe on ohi. Sitähän menee sitten, litrakaupalla! Pesukone on edelleen korjaamatta. Faijalla on koko ajan liian kiire tai jotain muita hyviä tekosyitä. Siis mitähäh, onko maailmassa tärkeämpiä asioita kuin MINUN vessan lavuaarini!?! Ei voi olla! :D

Ei saa aikaiseksi

Mestarilukija iskee jälleen. Faijan piti tulla korjaamaan se hemmetin hajulukko, muttei kuulema jaksanut... Sen sijaan, että olisin siis lukenut, katsoin Unelmien poikamiestä ja ahdistuin niiden pimeiden akkojen toilailuista. Lopulta karkasin kotoa lukemaan siiderin ääreen. En vain oikeasti osaa lukea kotona, on ihan liian hiljaista. Vaikka laittaisi millaisen taustahälyn päälle, ei siitä saa samanlaista aitoa, kuin kahvilassa tai ulkona, jossa tasainen humina auttaa keskittymään paremmin. Musiikki ei käy taustahälystä, sen pitää olla puheensorinaa, elämän ääniä, höystettynä ehkä pienellä 40 desibelin liikenteen melulla.

Hassua lukea samaan aikaan Ilonan ja Lauran kanssa. Meillä kaikilla on ilmeisesti ihan yhtä vätystellen mennyt tämä. Ilona on aloittanut tosin ihan ensimmäisenä ja siis määrällisesti varmaan lukenut eniten. Laura tulee hyvänä kakkosena, vaikka aloitti vasta viikko sitten tai jotain. Mä pidän perää yhdellä läpiluennalla ja 25 sivun alleviivauksella... Että voi ihminen olla saamaton. Mä en käsitä niitä ihmisiä, joilla on itsekuria raahautua kirjastoon joka päivä kahlaamaan läpi tietty alue. Mä oon sellainen kertarysäysihminen. En edes tiedä mitä ihmettä ne aikoo kysyä noista asioista? Tuntuu olevan niin yleistä pälinää... Nytkin voisin lukea, vaan en, kirjoitan... Tänään olen tosin merkinnyt itselleni koko päivän lukemiseen, joten tästä se lähtee! Nyt ei saa luovuttaa!!!

Viemäristä

On kaksi asiaa, joihin en koske. Toinen on lattiakaivo, toinen lavuaarin hajulukko. Jos miehillä on mitään tarkoitusta tämän pallon päällä, nuo kaksi ovat se. En aio koskaan koskea kumpaankaan iljettävistä hiuskerääjistä, elämässä täytyy olla aina yksi mies joka suostuu sen tekemään. Tai yksi Ilona, jolla ei ole mitään ongelmaa kummankaan putsaamisessa. Sain karvaalla tavalla huomata, että hajulukko olisi varmaan pakko avata. Olin nimittäin aikeissa alkaa pesemään pyykkiä (kaikkea sitä tekee, ettei tarvitsisi lukea...) ja yllätyksekseni huomasin koneen olevan puolillaan haisevaa vettä. Ei se siellä silloin ollut kun viimeksi koneen tyhjensin. Mitä ilmeisimmin lukko on niin tukossa, että kaikki lavuaariin valutettu vesi ohjautuu suoraan -KYLLÄ- pesukoneeseeni!!! Hyi helvetti! Ennen kuin tein tämän havainnon, yritin tietysti tyhjentää koneen vedestä. Sillä seurauksella, että lavuaariin alkoi nousemaan epämääräisen näköistä liilahkoa liejua. Yök yök ja vielä kerran yök. Sammutin koneen. Viemärit ja minä emme yksinkertaisesti tule toimeen. Sen jälkeen kun jotain menee viemäriin, se saisi pysyä siellä, eikä sinne tarvitsisi joutua koskaan mennä sorkkimaan. Eilen kone iljetti minua liikaa, joten tein ainoan mahdollisen: lähdin pois kämpästä :) Menin pesemään pyykkiä äidille, luin viimeiset viisi sivua, torkahdin sohvalle päiväunelmoimaan (ilmeisesti monen viikon ajan tapahtunut 5 tuntia yössä nukkuminen alkaa kostautumaan) ja lähdin lopulta kotiin. Kokonainen lukupäivä meni siis täysin hukkaan. Faija lupasi tulla putsaamaan lukon joku ilta.

Tänään pitäisi siis jatkaa lukemista. Siiderihammasta tosin kolottaa niin mojovasti, että noinkohan saan mitään luettua. Tai eihän enää ole tiedossa lukemista, vain vimmattua alleviivausta ja mindmappeilyä. Olen aika vakuuttunut, että tänä vuonna koe tulee menemään aivan päin helvettiä. Ja se on mulle ihan oikein. Olen luuserilaiskamato. Yhtä paha kuin viemäri.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Enää viisi sivua jäljellä luettavaa! Kävin noukkimassa eilen Ilonan töistä ja luin sen aikaa kun se viimeisteli toisen duuninsa juttuja. Yllättäen pääsin taas nukkumaan vasta yhden jälkeen. Yleensä sade harmittaa, mutta ei siitä voi olla pitämättä kun on kotona lämpimien vällyjen välissä ja sade rummuttaa ikkunalautaan. Mun puolesta saisi aina sataa silloin kun olen kotona menossa nukkumaan. Se pisaroiden ääni on hypnoottinen. Oikein hymyilytti kun käperryin peittomereen. Pitäisi käydä äidillä hakemassa puhtaita lakanoita. Kyllä, vein äidille lakanat pestäväksi. Sen idea. Se nimittäin saa kuivatettua ne ulkona ja nyt siellä on ihana ulkoilmalle tuoksuva läjä lakanoita mua odottamassa. Ja niihinkös vasta on ihana sukeltaa!

Puhuttiin eilen Ilonan kanssa lentämisunista. Se ei ole koskaan nähnyt unta siitä, että osaa lentää. Mullakin on pitkä aika viimeisimmästä. Ne on sitten niin hienoja unia! Paitsi ne kohdat kun vauhti alkaa loppumaan ja pitää joko räpistellä ilmassa tai yrittää päästä maasta takas lentoon pomppimalla. Se tuntuu vähän pelleltä.

Faija lähetti yksi päivä aivan omituisen viestin, jossa se selitti vaikeilla sanoilla kuinka viime aikoina on ollut hankalaa mutta että nyt alkaa helpottamaan. Taisi mennä terdellä tuo viime viikko... onneksi sillä on nyt taas työputki, niin jää vähemmälle se viinan kanssa läträäminen ja sydänsuruissa rypeminen. On siinäkin kaksi ”aikuista ihmistä”. Eivät osaa päättää ovatko yhdessä vai eivät. Ensin ovat tiiviisti yhdessä ja sitten taas järkyttävä riita. Eikö ne ymmärrä, että ne voi ihan vain deittailla? Kun ei enää mitään perhettä tarvitse perustaa ja molemmilla on oma koti ja on kasvaneet itsenäisiksi, niin hittoako sitä yrittää olla 24h kuin teinit, kun ei se kuitenkaan onnistu? Nauttisi siitä mitä toimii, ei takertuisi koko ajan siihen mikä menee vikaan. En tosin usko, että yksinään nainen voi pysyä rauhallisena ja rakastettavana faijan kanssa. Se kun on mestari tuomaan ihmisistä niiden pahimmat puolet esiin... Kuten eilen kun näin sen. Puhuttiin pääsykokeista ja sen sijaan, että se olisi kysellyt mitä ajattelin niiden kysyvän ja mitä lukemisto käsittelee jne. se alkoi rehvastelemaan siitä, että tietää kyllä ihan tarkkaan mitä ne siellä haluaa ja niiiin edelleen. Mä otan mielelläni vastaan vinkkejä ja tietoa, mutta hitto että menee hermot kun joku alkaa holhoamaan ja neuvomaan kuin olisin täysin aivoton otus, jolla ei ole mitään käsitystä siitä mitä olen tekemässä! Tiedän, että ei se sitä niin tarkoita, että hyvää hyvyyttään omalla omituisella tavallaan yrittää auttaa, mutta hei oikeasti... se on sentään katellut mua koko mun elämäni. Luulisi jo oppineen, että mua ei voi hallita. Jos yrittää, niin hermostun. Liikuttavaa kuitenkin että yrittää auttaa. Ja onhan se ihan pehmo nykyään verrattuna entiseen. On vain nolo huomata itsestään, että pelkkä tapa jolla se esittää asiat, saa mut täysin puolustuskannalle alle nanosekunnin. Mä alan vaistomaisesti julistamaan, että tiedän kyllä hyvin mitä olen tekemässä ja varmaan paremminkin kuin hän. heh. Siitä tulee sellainen ottelu siitä kumpi on parempi, ihan tavallisesta keskustelusta for gods sake. Kumpi ja kampi tappeli, kumpi voitti. Niinpä... :D

Näin Hiljaisen miehen. Se oli hankkinut hävyttömän hyvä rusketuksen reissultaan ja sen ilmeikkäitä ruskettuneitä käsiä katsellessani, en voinut olla miettimättä sitä, kuinka moni mies panostaisi enemmän rusketuksen hankkimiseen jos ne tietäisivät miten seksikästä se naisten mielestä on ;) Tavallisista talliaisistakin tulee päivetyksen myötä syötävän suloisia, saati sitten niistä valmiiksi herkullisista.