Jotkut miehet

Vitsi mikä viikonloppu. Sain kuulla ehkä jokaisen maailman ankeimmista pokausyrityksistä. Pari oli jopa ihan kiitettäviä, mutta suurin osa oli todella syvältä. Ja siis TODELLA syvältä. Siitä tuli jo vitsi, koska saimme kaikki kuulla mitä omituisimpia sepustuksia yksinäisiltä miehiltä.

Huvittavan osansa viikonloppuun toi naisten pakkomielle naittaa minua eräälle kaunissilmäiselle miehelle. Koska en kuitenkaan osaa edes ajatella mokomaa asiaa, enkä usko että mies on minusta kiinnostunut ja kaiken päälle on kuulemma isomunainen, siinä on kolme hyvää syytä pysytellä kaukana. Erityisesti se viimeinen. Minä en ole koskaan ymmärtänyt ison munan päälle. Sellaiset lähinnä pelottavat minua. Ehkä ensimmäisen raskauden jälkeen? ;)

Olen melkolailla kurkkuani myöten täynnä miehiä. Kuten sitä yksilöä, jonka kanssa Ilona kävi pareillakin treffeillä ja ihastuikin, joka sitten lähetti mulle nyt aamuyöllä tekstiviestin ja pyysi treffeille. Oikeasti, kuka ottaa tosissaan mitään viestejä jotka lähetetään aamuyöllä. En ole edes ohimennen törmännyt koko äijään miljoonaan vuoteen. Ilmeisesti kännissä kun puhelin on selattu alusta loppuun asti ja todettu, ettei ole enää ketään jolle lähettää viestiä, tulee mieleen, että mitä jos ehdottaisi tälle mimmille josko se huolisi kaverinsa leftoverit... Kierrättäminen saattaa olla muodissa, mutta toi biojäte ei sykähdytä meikäläistä.

Itseasiassa ainoa mies, joka kunnostautui viikonlopun aikana, oli Jonas, joka vihdoin kiitti duuniavusta ja jopa kehaisi mua ohimennen. Olin pudota perseelleni kun sain sen meilin. Erittäin positiivinen yllätys. Hetkellinen mielenhäiriö varmasti, mutta mukava sellainen. Tuli oikeasti hyvä mieli saada tunnustusta siltä taholta.

Unet ovat olleet aivan vammaisia. Auringonottoa, sotaa ja värähtelypommi nimeltä Video. Ja erotiikkaa. Jostain syystä olen kauheasti suudellut unissani ja kulkenut käsi kädessä, halaillut ja kaikkea sellaista tosi teiniä mutta ah niin ihanaa. Niitä unia on niin kiva katsella, että lauantaina nukuin neljään asti vain saadakseni hetken lisää tuntea määrätietoisen kosketuksen niskassani.

Odotan lomaa niiiiiin paljon. Pari solariumsessiota takana. Pari vielä, että saa herätettyä ihon taas valmistautumaan siihen, että kohta olis paras ruskettua.

Kävin tänään treenaamassa ja todettiin Ilonan kanssa, että ei sitä muuta voi, kuin ihmetellä noita joidenkin miesten touhuja. Maailmassa on varmasti mukaviakin miekkosia, mutta osa niistä kyllä pilaa pahasti kaikkien maineen. Miehet eivät nyt yksinkertaisesti ole tehneet vaikutusta. Oltiin yhtä mieltä siitä, että elämä on hyvä näin. Jos joku haluaa siihen tuoda lisäarvoa, tervetuloa, mutta koska se on melko epätodennäköistä, me olemme vallan tyytyväisiä. Tosin tirautin aamulla melkein tipan kun totesin, että en varmaan koskaan enää ole intiimisti kenenkään kanssa niin että nauttisin siitä. Huom, melkein. Sillä totesin, että mitä sitä sitten murehtimaan. It’s not like I even remember what I’m missing :)

Vesi on aivan uskomattoman korkealla! Eläintarhanlahdella ranta näyttää epäilyttävästi uima-altaalta, koska vesi on aivan piripinnassa. Tuulen vihmoessa alkaa etelän lämpö tuntua koko ajan paremmalta idealta...

Pää on samalla täysin tyhjä ja seesteinen, mutta silti täynnä outoja ajatuksia, joiden karistelu ja pois sysiminen on välillä todella työlästä. Päivän mantra taitaa olla jotain sinne päin, että Minä vain olen tässä ja minun on hyvä näin, en katso en koske en ajattele.

En ajattele edes huomista, kun pitää nähdä duunikaveri, josta ei meilin jälkeen ole kuulunut mitään. Odotan kauhulla, että onko se a.) vihainen, b.) loukkaantunut ja helvetin vihainen vai c.) sydänjuuriaan myöten loukkaantunut, häpeissään ja saatanan vihainen... Se on huomisen murhe. Minä vain olen, enkä ajattele mitään. Olen, en ajattele, olen, en ajattele... ommm. Ei oikein onnistu. Mutta ei voi mitään, pöytä on pakko putsata. Jos elämässä on epäkohta, se on muutettava, vaikka saisikin vain rupia perseeseen yrittäessään. Ei elämää voi elää itselleen valehdellen. Jos voisi, olisin edelleen Jonaksen kanssa ja itkisin itseni uneen koska mieheni ei huomaa olemassaoloani. Onneksi itseään ei voi kusettaa kovin monessa asiassa ja hirveän kauaa, vaikka muutaman asian kohdalla olenkin valmis tekemään poikkeuksen ja kieltämään todellisuuden kunnes se puree minua perseeseen.